maanantai 15. lokakuuta 2012

Muutama uutinen on jäänyt mieleeni, jotka muistuttavat miten erilaista on olla nainen eri puolilla maailmaa. Toisaalta nykyään monet itsestään selvät asiat kuten omasta sukunimestä päättäminen tai seksuaalinen itsemääräämisoikeus (myös) avioliitossa eivät Suomessakaan ole olleet kovin pitkään lailla säädettyjä.

Iranin presidentti Mahmoud Ahmanidejad on rajoittanut naisten valinnanvapautta yliopisto-opinnoissa.Syyksi on arveltu sitä etteivät korkeakoulutetut naiset hanki lapsia ja avioidu samoin kuin vähemmän koulutetut naiset. Joillakin kampuksilla myös miesten kurssitarjotinta oli kavennettu. Uutinen täällä. Tasa-arvoinen oikeus opiskella ei ole kansainvälisesti katsottuna itsestään selvää, joskin esteet eivät välttämättä tule aina lain puitteissa vaan voivat pohjautua myös taloudelliseen eriarvoisuuteen, mikä voi tehdä sosiaalisessa hierarkiassa nousun miltei mahdottomaksi.

 Uutisesta tuli mieleen Betty Friedanin kirja Naisellisuuden harhat, jossa Friedan kuvailee  koulutettujen naisten turhautumista kotirouvana olemiseen. Friedan kertoo korkeakoulutetuista naisista, jotka eivät koskaan itse lähteneet luomaan uraa, joka olisi ollut poikkeuksellinen valinta naiselta siihen aikaan. Naiset turhautuvat triviaalien kotitöiden maailmassa ja monet alkoivat käyttämään lääkkeitä sekä alkoholia. Naiset hoitivat miesten työtehtävät toisen maailmansodan aikana ja miesten palattua naisten tuli luopua työssäkäymisestä. Markkinatalous tarvitsee työvoimaa vaihtelevasti ja naiset ovat helpommin jäävättävissä työelämästä kodin piiriin kuin miehet, koska naisia tarvitaan uusintamaan työvoimaa. Marxilaisittain tulkittuna sukupuolten välinen epätasa-arvo palvelee markkinatalouden etuja.
Naisten työssäkäynti tosin herättää tunteita Suomessakin, esimerkkinä lasten kotihoito, joka toisinaan halutaan rinnataa myös valittuun ja vapaaehtoiseen työttömyyteen. Kotityötäkin pitäisi tarkastella nimenomaan työnä, vaikka siitä ei palkkaa maksetakaan. Se on kuitenkin yhteiskunnallisesti merkityksellistä ja arvokasta.


Älyttömin uutinen taas oli "Norjan media ei huomaa, kuinka kauniista Haukio pukeutuu". Onko tämä uutinen lainkaan? Ainoa asia mikä tulee mieleen on harmitus ettei Suomessa presidenttiparia seurata samaan tapaan kuin esimerkiksi Pohjoismaiden kuninkaallisia, vaikka kirjoittajan mielestä siihen olisi selvästi syytä. En tosin osaa sanoa uutisoidaanko Suomessa naapurivaltioiden kuninkaallisten pukeutumisesta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti